R Y H T I L I I K E

Taas se hetki elämässä kun tarkastelee sitä realistisesti ja todenmukaisella tavalla. Kamalaa. Tässä ei auta muu kuin oikeasti pyytää apua ja koettaa tarkastella asioita turvallisessa ympäristössä ja katsahtaa siellä tulevaisuuteen, sillä omin avuin en nyt pärjää. On se mukavaa huomata, että on ystäviä keneen tukeutua ja saada siitä vertaistukea.

Nyt on vaikeat ajat tämän pojanklopin elämässä ja tulen nousemaan jälleen, en kuin Feenix-lintu vaan kuin oikea ihminen, takaisin jaloilleen. Tämä monen mielestä mukava loma ei ole mukavaa, tämä on pakkoloma, jolle ihminen pakotetaan siinä vaiheessa kun et sovikaan yhteiskuntaan. Olen sössinyt asioita ihan huolella ja saanut ihmisiä karkotettua elämästäni tällä käytöksellä ja mietin, että kuinka monta siltaa olen huomaamattani polttanut. Kai se on piilevä pyromaani, joka sotkee elämäni täydelliseen umpisolmuun. Itse olen tästä kaikesta vastuussaa, enkä syytä muita kuin itseäni tilanteestani, johon olen itseni ajanut tuhoisasti, lähes huomaamatta.

Ajattelin saada palikat oikeasti kasaan rankalla työskentelyllä ja saada ihmisiä takaisin elämääni, valitettavasti olen nyt siinä pisteessä, että vielä ei siitä tule mitään. En uskalla toimia kunnolla tai en pysty toimimaan kunnolla sillä kognitiiviset taidot ovat yhtä enemmän ja enemmän ruosteessa. Ihan oma vika sekin.

Se peiliin katsominen ja sanoa itseään säälittäväksi pelkuriksi sai aikaan aivomyrskyn, jota läpi käyn nyt. Reality check tuli ja voisin sanoa itseäni tosiaan pelkuriksi, sillä en hyväksynyt totuutta ajoissa, vaan päästin itseni tähän pisteeseen. Onneksi tajusin vielä asian ajoissa ja pääsen hoitoon. Motivaatio on taivaissa, mutta muuten on todella tyhjä olo. Kuin elävä kuollut. Minulla alkaa tosiaan huumori loppua, mutta sitähän sanotaan, että hauskimmat ihmiset kärsivät eniten ja tuovat iloa ja onnea muiden elämään, että he eivät joutuisi kohtaamaan samaa kuin itse.

Olen... hoidon tarpeessa PISTE