Sunday 31 January 2016

T R A N S M I S S I O N

Oon tässä miettinyt mikä saa niin sanotusti yhteiskunnan multifunktionaalisen ja toimivan rattaan ratkeamaan esimerkiksi narkomaaniin tai alkoholistiin ja vielä miten ne saavat sen entisen pyörivän esineen ruostumaan ja pitämään sitä rautaisessa otteessaan niin kauan kun siitä saadaan itselleen jotain hedonistista pääomaa. Itse en tuollaiseen suoritukseen pysty, mutta sen arvoituksen, että MIKSI olen nyt tässä dopamiinimyrskyssä ratkaissut.

Tulos on ihmisluonnolle täysin looginen ja itsekin toimin juurikin tuolla tavalla. Se on fakta, että kun pyörii akselinsa ympäri kertaa X niin se kuluttaa ja alkaa tosissaan käymään rasittavaksi. Kaipaa jotain uutta ja jännittävää. Mikä sen jännittävämpää kuin kääntää maailmankatsomus täysin toisenlaiseen ja joutua uskonnolliseen hurmokseen pudotessasi kohti limboa tai vaihtoehtoisesti noustessaan sieltä kohti kultaista temppeliä kohti ääretöntä ja sen yli.

Jokaisessa skenaariossa on kuitenkin kyse perimmäisesti vain siitä, että jos asian pystyy selittämään niin se on vielä ihmismielen käsiteltävissä, mutta jos sille ei löydy konkreettista syy-seuraussuhde niin siitä addiktiosta vastakappaleeseen tuleekin pelottavaa ja siitä magneetista tuleekin työntäjä. Itse luokittelen itseni kategoriaan UNSOLVED CRIME, joka itsessään työntää joitakin eläimiä pois aika helpolla kauemmas pois sisimmästäni. Älä koske sinne likaisin käsin. Se on vain fakta, että me tulemme aina tarkkailemaan toinen toistamme ja olemme ärsykkeille alttiita. Päihteillä tahi muilla tajuntaalaajentavilla substansseilla on kuitenkin se selkeä alkupiste. En ole päihdeongelmainen, joten se selkeä alkupiste puuttuu ja itsekään en tarkalleen osaa sanoa missä se point of origin on. Tuleeko sellainen koskaan löytymäänkään on vain kysymys, johon joko saan ratkaisun tai sitten en. Handlattu asia kuitenkin on ja olen hyväksynyt itseni.

Jokainen meistä kokee maailman erilailla ja jokainen elää siellä omalla tavallaan. Toisilla niitä maailmoja saattaa olla limittäin useampia ja niiden kanssa on oppinut tai oppii elämään. Hiljennettyä niitä kyllä saa, mutta onko esimerkiksi kahdessa tai useammassa maailmassa eläminen oikeastaan minkäänlainen ongelma? Haasteen se luo ja monta ongelmaa, mutta ihmismieli on tehokas työkalu. Sitä pitää oppia käyttämään ja hallitsemaan. Valjastamaan edes joltain osin käyttöönsä. Potentiaalia meiltä kaikilta löytyy, mutta se on yhteiskunta mikä on luonut meille näennäisen polun tähän eloon.

Emme ole kollektiivisessa vuorovaikutuksessa. Olemme yksilöitä ja meillä kaikilla on omat intressit, synapsit ja mielleyhtymät. Ei yhteiskunta voi muovata meistä sen osia kun tulemme kuitenkin reagoimaan ja käsittämään kaiken omalla tavallamme. Emme edes ajattele asioita samalla tavalla, toiset ajattelee tekstinä ja toinen toisella tavalla. Samanlaisia tapoja on, mutta se on vain fakta, että se on teksti - kirjaisin ja koko tulee aina olemaan erilainen kuin toisella, joka sanoo ajattelevansa samalla tavalla. Emme voi koskaan sanoa, että minä tiedän miltä sinusta tuntuu, koska emme koskaan voi käsittää sitä asiaa samalla tavalla, vaikka olisimme kävelleet tismalleen saman polun. Olemme ottaneet sen vastaan eri tavalla ja muovanneet siitä erilaisen. Sama, mutta silti eri.

Voimme antaa toisille ratkaisuja kuin tarjottimella, mutta mitä se oikeastaan antaa muuta kuin lyhentää matkaa paikasta X kohteeseen Y? Miksi emme antaisi kohteelle pelkästään työkaluja (parhaimmassa tapauksessa pelkän PISTEEN, josta alkaisi rakentumaan viittauksia kohti työkaluja) ja antaisi sitten itse kehittää niille tekemistä. Tässä on monta puolta, mutta kaikkea en väännä rautalangasta. Kaikki se mitä en kirjoittanut on tässä tekstissä. Se mitä jätin pois on myös tässä tekstissä. Se miten kirjoitan on myös työkalu tämän tulkitsemiseen. Kaiken kanssa tulee oppia elämään ja kaikesta rakkaasta joutuu luopumaan. Täältä emme mukanamme saa maallista omaisuuttamme, mutta toivon mukaan tietoisuutemme muovaantuu sen verran omintakeiseksi kokonaisuudeksi, joka #ENDOFTRANSISSION

Se oli sitten siinä. En lue mitä kirjoitin. En muista mitä kirjoitin. Tajuntani hetkellä 31/1/2016

D R U G S

On tässä vielä aikaa, mutta melkein vuosi sitten lopetin alkoholin käytön. Meneepäs aika nopeasti selvinpäin, vaikka kännissä mulla filmi oli käytännössä aina poikki. Tämä ei ole suoritus tai nosta mua millekään jalustalle, ite tuon ongelman itselleni hankin. Ihan täysin oma vika, mutta sentään tajusin lopettaa.

Mä olin mestari keksimään tekosyitä juomiselle, oli päivä tai vuorokaudenaika mikä tahansa. Muille menee ehkä lävitse, mutta kai nyt jossain syvällä sisimmässä tajuaa sen totuuden, että se on vain TEKOSYY. En sano, että alkoholi on haitallista oikein käytettynä, mutta mulle se ei vain sovi. Totuus ei ole tuolla jossain, se on sun sisällä, oli sun ongelma mikä tahansa PISTE

Kaikilla meillä on ongelmamme ja niiden ratkaisemine on aika pitkälti itsestä lähtöisin. Tukea ja turvaa saa ympäriltä, mutta se on vittumaista alkaa vetoamaan siihen, että joku "ajoi" mut käyttää päihteitä. Tän kuulin muhun kohdistettuna kauan aikaa sitten, että se päihteiden käyttäminen oli mun oman idioottimaisen käytöksen vika. lol sanon minä, jos ei kestä todellista maailmaa sellaisena kuin se on edes hetkeä niin voin sanoa, että ei oo kaikki rattaat koneessa ja Pohjois-Korean ydinkokeet vaikuttavat onnistuneilta näiden ihmiskohtaloiden joukossa, mutta KAIKKI pääsevät jaloilleen, jos vain itse haluavat muutosta. Monen olen nähnyt nousevan vaikka minkälaisesta suosta, joten kyllä se muutos voi tapahtua vaikka tilanne olisi kuinka synkkä tahansa! Siinä mustassakin on muuten eri sävyjä, tiedoksi vaan.

Myös se muutos lähtee itsestään ja avun hakeminen on se vaikein askel. Pitää myös myöntää ongelma(t) itselleen. Itse käytän ongelmanratkaisussa metodia: jos en voi sitä itse tai muiden avulla ratkaista niin heivaan sen sivuun siihen asti kun minulla on kourassa järeät massatuhoaseet sen kurittamiseksi. TOIMII! En tietenkään sano, että toisella toimiva metodi toimii toisella, mutta anygay tässä tää sepustus.


N O S T R E S S

En nyt stressa enää mitään ja kaikki alkaa olemaan taputeltu Jyväskylän osalta kokonaan ja konfliktit selvitetty aika näppärällä tavalla, jota tekään ette keksisi. Se metodi oli rakentava keskustelu. Sillä saatiin moni asia laukeamaan ja nyt on taas vieläkin helpompi hengittää. On rauhallinen mieli, jonka avulla voi jatkaa tulevaisuuteen ja se minun tulevaisuus on Helsingissä. Sinne minä tulen muuttamaan, Kallioon ollakseni tarkka. Se on aina tuntunut siellä käydessäni kodilta ja nyt on muutoksen aika ja nämä ennen riekaleiset siivet jaksavat kannatella minua. Lennän uuteen pesään jatkamaan elämääni, en luomaan uutta kuten olen tähän asti tehnyt kuin käärme.

Kaikki säilyy ennallaan, mutta minä en vain enää asusta Jyväskylässä. On muutoksen aika ja nyt olen tarpeeksi vahva sen tekemään. Huonoja hetkiä ja kausia tulee se on fakta, mutta se on ihan sama tuleeko niitä Jyväskylässä vai Helsingissä.

Minähän täytän tänä vuonna kolmekymmentä, se on fakta. Fakta on myös se, että vietän syntymäpäiväni muuton parissa, joten ei pahemmin partyparty. Lähden Jyväskylästä luultavasti pysyvästi ja voin sanoa, että tämä kaupunki tulee aina olemaan minun turvasatamani. Monta asiaa tässä on vielä ratkottavana, mutta meikä on taputellut täällä asiani kesään mennessä ja lokaation vaihto on nyt tervetullut ja valoisa asia! Toivottavasti kuu ja tähdet ovat oikeassa asennossa tän asian suhteen, pitäkää peukkuja.

O N N E L L I S U U S

Ihmiset valitettavasti etsivät edelleen onnellisuuspilleriä, jolla kaikki vaivat ja ongelmat katoaisivat eskapismin turvalliseen syleilyyn. Valitettavasti lääkehoito on sitä tässä yhteiskunnassa , että edelleen syötetään ihmisille liikaa ja tarpeettomia lääkkeitä, se on kannattavaa pitää ihmiset pienessä pöhnässä ja ajatustoiminta rajoittuneena kuin se, että oikeasti pureuduttaisiin ongelmiin erilaisten puhemuotojen kautta.

Lääkkeet, lääkkeet ja lääkkeet - niitä tulee joka puolelta. Se ei ole tyhmä, joka tarjoaa vaan tyhmä joka ottaa kaiken sokeana vastaan. En tietenkään sano sitä, että kaikkia vaivoja voitaisiin vaihtoehtoisin hoitomuodoin hoitaa tai lievittää, mutta se maalaisjärki pitää olla mukana kun puhutaan lääkkeistä.

Onni ei tule pillereistä, se tulee sinusta!

Friday 29 January 2016

S T I L L A L I V E

Kisakadun Siwaan kilpasille palauttelee pulloja muiden elamam_koululaisten kanssa ysiltä! Ei vois päivä paremmin alkaa! Viimeksi ensimmäisenä pullonpalautusautomaatilla, entäs tänään!?


Useamman kuukauden oon uniongelmien kanssa tapellut ja itkupotkuraivonnut niin sain kursittua uniasiat nyt kasaan, metodi oli niinkin yksinkertainen kuin:


ADIOS! Still alive!

Wednesday 27 January 2016

U N I

Unessa ihmiset vihdoin pääsevät yhteiskunnan rattaista eroon unimaailmaan, jossa kaikki on mahdollista ja kaikki avautuu symboliikalla, eri asia kuka osaa lukea ja avata tuota symbolista kieltä. Kai se olisi sama kuin länsimaalainen laitettaisiin hieroglyfejä lukemaan ilman minkäänlaista koulutusta. Mutta onneksi niitäkin pystyy alkaa ajan kanssa tunnistamaan, onhan meillä ollut kohdusta saakka ollut aikaa tulkita uniamme ja niiden merkityksiä - pientä raapimista pehmeillä sormilla kassakaappia, ei mene rikki, tuntee vaan pinnan muodot. Sitten kehittyessämme alamme vihdoin tajuamaan työkalujen merkityksen ja siinä vaiheessa kun tiirikoimme unen kassakaapin auki ja näemme vihdoin mitä sisällä on niin olemme löytäneet jotain mistä emme halua luopua. Jokaiselle se on eri ja jokaisessa unessa se saattaa olla eri, apua elämään.

E U T A N A S I A

Olen aina ollut eutanasian kannalla ja toivon, että tulevaisuudessa Suomeen suotaisiin ihmisille perusoikeus päättää elämänsä, jos tilanne on sellainen ja se sallittaisiin myös muille kuin somaattisista sairauksista kärsiville. Ei tänne ole pyydetty syntyä niin olisi kohtuullista myös olla se matkalippu itse leimattuna pois täältä.

Eutanasian ei pitäisi olla moraalisesti arveluttavaa vaan, jos ihminen on kroonisesti sairas ja kärsii olisi vain hänelle itselleen helpotus poistua tästä maailmasta kuoleman lääkärin avustuksella. Tässä tulee moraalinen dilemma, että kenelle se sallittaisiin ja kenelle ei. Tähän luen myös psyykkisistä sairauksista kärsivät.

Eutanasia suorittaminen alkaisi pitkän prosessin kautta ja se päättyisi kuolemaan. Kaikki eri vaihtoehdot kun on poissuljettuna niin eutanasia voisi olla vaihtoehtokortti niille ketkä sen haluavat käyttää. Psyykkisistä sairauksista kärsivät tulisivat käymään pitkän ajallisen jakson lävitse, että lasketaan pois erilaisten häiriöiden aiheuttama kuolemanhalu. Ihmisen siis pitää ihan itse haluta kuolla ja sairaus ei siinä saisi puhua millään muotoa.

Pitkä prosessi se tulisi olemaan, että hetken mielijohteesta tehdyt päätökset suljettaisiin pois ja se olisi se wild card mikä isketään pöytään. Olen sitä mieltä, että tämä eutanasian laillistaminen Suomessa saattaisi jopa laskea itsemurhalukuja, sillä he ketkä sitä hautovat voisivat saada siitä ammattilaisella puhumalla oikeanlaista apua ja eutanasiaan ei tarvitsisi turvautua.

EUTANASIA SUOMEEN!

E V I L N I C E

Viime yö ja tämä päivä ovat antaneet enemmän kuin mustan pörssin radioaktiivinen uraani tunnetiloja elämään. En puhu nyt mielialojen vaihtelusta vaan täysin tavallisesta ihmisen päivästä, jossa on myös nurjia puolia. Tässä päivässä niitä on ollut astetta enemmän, mutta kyllä siitä jäävuoreen osumisestakin selviää, vaikka laivan kylkeen tulikin ammottava reikä silti ollaan pinnalla.

Otan kaiken vastaan positiivisin mielin tai tähän ainakin pyrin ja se sisään tulviva merivesi on virkistävää vaihtelua tähän onnellisuuden kauteen, joka sinällään alkoi jopa itsestäni tuntua väärältä. Niin monta vuotta on sisään astellut negatiivisuuden armeija, että nyt se niiden sisäänmarssi oli oikeastaan pelkästään hyvää vaihtelua, sillä sain murskattua pari menneisyyden demonia noiden katanoita heiluttavien ninjojen avulla. Ei elämä ole tai kuulukaan olla pelkästään ruusuilla tanssimista ja onhan niissäkin piikit. Tarpeeksi pitkään kun siinä tanssit niin turrut sille ololle mitä se aiheuttaa ja mikään ei tunnu oikein miltään tai kaikki tuntuu vähän liiankin kovaa. Jalkapohjat kovettuvat.

Tässä vaiheessa iltaa ollaan tilkitty se vuotava reikä ja seuraavana vuorossa olisi meriveden ulos pumppaaminen. Haaste sinänsä, joka on jo tosin aloitettu. Hyväksi tämä päivä iltaa kohden tuntuu päätyvän ja kaikille sitä vuoristorataa tulee, se vain miten niitä jarrumiehiä käskyttää on se pointti.

Aion nauttia täysin siemauksin tästä negatiivisesta tuntemuksesta, joka on peittynyt kaiken ilon ja onnen alle työntäen piikkejä sen kuoren lävitse. En kylve itsesäälin valtameressä vaan käsittelen sosiaalisia pelkoja ja tunneherkkyyttä tämän tilan kanssa kaikkein parhaiten. Ei onnellisessa tilassa halua edes tanssia sen kulmakuppilan rumimman pubiruusun kanssa, ei sitten millään. Minulla on työkalut käsissäni ja aion työstää tätä nyt niin pitkälle kuin omat voimavarat sallivat, mutta tunnen tämän positiivisen minuuden tulevan kohta pinnalle tuolta valtamerialuksen reikäkohdasta, jota se parhaansa mukaan tilkitsee.

Minulla menee paremmin kuin koskaan, aivan oikeasti. Riippuen toki keneltä kysyy, mutta oma mielipiteeni on se, että olen tyytyväinen tämän hetkiseen elämäntilanteeseeni ja nuo heittotähtiä heittävät ninjat alkavat perääntyä takaisin omiin koloihinsa. Aina ne tulevat niitä minuun heittämään, mutta olen opetellut olemaan ripeä väistöliikkeitä tehdessä. Aina tosin en jaksa vaivautua, mutta tulevaisuuteni ja hyvinvointini kannalta se on nyt äärimmäisen tärkeä operaatio.

Tulevaisuus on nyt siltä osin taputeltu, että melkein kuusi vuotta Jyväskylän kriisipesäkkeessä alkaa tulemaan loppuunsa. Ehkä jopa nopeammin kuin vuodessa, mutta en hätäile tämän muuton kanssa ja minulla on muutama vaihtoehto minne haluaisin muuttaa. Olen pohtinut tätä asiaa jo vuoden ja tämä ei ole päähän pisto tai pakomatka Jyväskylän kermaperseistä. Olen vain tehnyt täällä kaiken mitä olen halunnut.

Kaikki voi tietenkin vielä muuttua.

Elämä on sattumaa.


Tuesday 26 January 2016

P A K K O L O M A L TA H E L V E T T I I N

Tässä viime kuukaudet katsellut ja miettinyt asioita oikein kunnolla ja olen tullut siihen tulokseen, että minä haen yhteishaussa matkailualalle ammattikorkeakouluun. Tämä joko epäonnistuu kuin Pohjois-Korean julkisivun kiillottaminen tai kuin onnistunut keuhkojen siirto. Minne muuta vai jäänkö Jyväskylään on vielä avoinna, mutta tämä Galapagos saaren kilpikonna ottaa tämän asian kanssa todella rauhallisesti. Minä menen opiskelemaan matkailualaa. Huomatkaa motivaatio, että minähän sinne pääsen!

Tämä ei eläkeellä oleminen ei todellakaan ole nautittavaa ja kun pätjäåän neljän tunnin yöunilla niin minulla on aikaa enemmän kuin tarpeeksi. Aion miettiä omaa hyvinvointia ja sen mukaan tehdä päätöksiä tämän elämän suhteen. Uudet tuulet puhaltavat ja toivon etteivät ne ole Zyklon-B kaasuja. Aika näyttää.

Elämän palikat on vielä sekaisin, mutta paljon paremmassa kunnossa kuin vuosi sitten. Alkoholin käytöpn lopettaminen oli parasta mitä minulle on tapahtunut. Olen nyt suhteellisen stabiili, vaikka romahduksia sattuukin. Niitä tulee kaikille. On hyviä ja huonoja hetkiä, siinä punnitaan ihminen miten ne ottaa vastaan ja käsittelee.





Monday 25 January 2016

A V O I N

Moni on nyt ihmetellyt mitä minä teen elämälläni. No minä kerron sen: elän. Vihdoinkin. En enää piilottele tunteitani tai sitä miten sisälläni tunnen ja reagoin tilanteisiin omalla omintakeisella tavallani. Tätä jos ihmiset eivät minussa kestä niin suosiolla suosittelen ilman draamakoulua kadota elämästäni. Aion todellakin elää täällä maapallolla itselleni, tietenkin sillä mentaliteetilla, että mietin todenteolla miten saisin mahdollisimman paljon positiivista aikaan ympärilläni oleville ihmisille. En ole nyt kauhean sosiaalinen sillä mittarilla ollut, että olisin ottanut ensimmäistä askelta ottaa yhteyttä keneenkään vaan olen ajautunut sosiaalisiin tilanteisiin kaikenlaisten kommervenkkien kautta. Aion edelleen pitää linjani. Monessakin mielessä. Tämä on minun elämäni, minun valintani. En ole vastuussa muista ihmisistä tai ole tilivelvollinen ilmoittamaan teostani yhtään kenellekään kuin niille keille koen sen olevan tarpeelliseksi. Kiitos. En kaipaa ymmärrystä. Osoite draaman sattuessa ottakaa yhteyttä Helsingin Teatterikorkeakouluun PL 20, 00097 Taideyliopisto tai vaihtoehtoisesti Taideyliopiston vaihteeseen, jonka numero on teille luultavasti tuntemattomanpi kuin Jyväskylän taksin eli 0294 47 2000

P A L A P E L I

Mietin juuri miten kuvailisin ajatuksenjuoksuani tai logiikkaani, josta olen monesta erinäisestä lähteestä saanut sangen värikästä palautetta. Jos ajatukseni saisi pakettiin järkevästi se veisi vähintään universumin tämän hetkisen koon kahluualtaan, joka toiselta puolelta on osittain kuusta johtuen tyhjeneväisempi kuin sen toinen puoli. Vetovoima. Äkkisyviä kohtia löytyy lukemattomia ja erittäin pistäviä piikkejä, mutta kunnes ymmärrätte minua paremmin osaatte luopia äkkisyvästä tai orjantappuraviidakosta takaisin suhteellisen loogiselle, mutta sangen rönsylevälle tielle. Tuon seikkailun ahdin valtakunnassa ja Jeesuksen kärsimysten taistelutantereella tapahtuneiden asioiden jälkeen osaatte noukkia hieroglyfimäisistä sirpaletauluista tiedonmurusia ja koota niistä liimana käytettävän aivoliman omanlaisen kryptisen tiedon, jonka jokainen tietenkin tulkitsee omalla tavallaan. Tämä Engima-laite dekryptaa dataa mielellään.

En itsekään tietä välillä kuka olen ja joudun liimaan noita samaisia palapelin palasia auki ja siirrellä palasia eri paikkoihin. Kuva alkaa olemaan reunoilta jo kokonainen ja keskeltä hieman avonaisempi, mutta sehän on helpompaa aloittaa palapelin tekeminen reunoilta kuin keskeltä? Paloja tuntuu olevan ääretön määrä, mutta ei se tee tästä haasteesta sen mahdottomampaa! Aikaa tämä prosessi vie ja meillä jokaisella on sama prosessi käynnissä läpi elämän - eri asia on se missä vaiheessa kenelläkin oman elämän palapeli on. Täydellisyyttä on hyvä tavoitella ja vaikka paloja jäisi yli niin aina on varaa vaihtaa.

Saturday 23 January 2016

E L A M A M _ T A P A R E T K U

Taidan olla sellainen hyvää tarkoittava elamam_taparetku, taivaanrannan maalari, ikuinen uneksija ja valtaväestöä karttava sekatavarakauppa, jolta löytyy asiaan kuin asiaan vastaus. Vastauksen laadusta voidaan olla montaa mieltä. Haahuilen elämässä joka suuntaan aika ajoin, joten siksi mua monesti tuuliviiriksikin kutsutaan. Labiili olisi oikea ilmaus.

Ei se nosta sinua suuremmalle jalustalle kuin minua, jos juot kallista mallasviskiä ja minulla edessäni on synteettinen H2O. Siinä on turha esittää mitään kermapersettä ja kaikkitietävää jumalaa, jos viski juodaan lasista eikä suoraan pullosta. Silloinkin keskisormi pystyssä. En tosin juo alkoholia, mutta elitistinen pelleily rassaa pahemmin kuin +50 rouvashenkilöt, jotka sotavaunuineen tukkivat kaupassa koko käytävän horisten asioista kun naapurin Raunolla oli tullut paskat housuun kesken asukaskokouksen. Minua ei kiinnosta.

Erikoiskahvit! Mitä helvettiä oikeesti, kahvi juodaan mustaakin mustempana ja ykkösellä. Kuka oikeasti sanoo, että juo kahvia maun takia? Voin toki olla väärässäkin, mutta se on suoritus, ei nautinto. Erikoiskahvien funktio taitaa jäädä minulle mysteeriksi.

4 O ' C L O C K

Minulle aika on menettänyt merkityksensä. Tätä ajan käsitettä on minulla on ollut aikaa miettiä. Aika, se on ainoa asia maailmassa mitä et saa takaisin, vaikka kuinka haluaisit. Se vähenee sekunti sekunnilta ja se onkin jo siinä vaiheessa menneisyyttä. On mielenkiintoista ajatella kuinka paljon me ajan mukaan elämme. Minulle aika merkkaa siinä vaiheessa vain jotain kun on sovittu meno, muuten se on täysin yhdentekevä minulle. Aivan kuten viikonpäivät kun jokainen päivä tuntuu samalta, viikonloput mukaan luettuna.

On hankalaa luoda järkeviä rutiineita mikä katkeaisi viikonloppuun. Jokainen päivä voisi olla vaikka maanantai, sillä ei se minusta tunnu sen erilaisemmalta kuin perjantaikaan. Yhteiskunnasta irtautuneena on hankala löytää paikkaa mihin paeta turvaan tai saada elämä jonkinlaiseen kontrolliin. Päivätoimintatarjonta täällä päin ei minua houkuttele, muuta kuin jos joku tosiaan sekottaisi arsenikkia tuttimaidon sekaan ja tämän demonilapsen kehtoon myrkyttäisi.

Miksi aika on tehnyt meistä orjansa ja sen tarkasti määritellyt muodot muovaavat meitä huomaamattamme ja ohjaavat meitä. Itseeni tämä ei päde sillä kalenteri huutaa tyhjyyttään ja oikeastaan ainoa asia mitä oikeasti odottaa on Kelan rahahanojen avautumista. Olin rehellinen tuossa lauseessa. Miten aikaa voi valjastaa ja minulla sitä on liikaa sillä en saa kunnolla nukuttua kuin tietyissä tilanteissa. Näissä insomnian pyörteissä sitä aikaa miettii liikaakin ja sitä odottaa, että se valuisi hitaasti aamuyön tunteina eteenpäin. Valitettavasti kello neljä aamuyöllä tietää kaikki salaisuuteni.

Kello näkyy kaikkialla: kaupungilla eri muodoissa, älypuhelimessa ja jopa kirkon seinässä. Aikaa tuputetaan meille joka suunnasta, vaikka jokainen meistä tietää jokaisen sekunnin olevan lähempänä kaiken päättymistä. On hankalaa luoda rutiineita ja olisi oikeasti mukavaa saada aikaa kunnon viikkorytmiä. Omasta aloitekyvyttömyydestä se osittain on kiinni, mutta se tarjonta mitä täällä on liittyy aina hulluhattuklubeihin. Niiden kaheleiden kanssa en halua olla. Rehellisesti sanottu sekin.
Mun päivän voisi täyttää juuri tämä kirjoittaminen, sillä se on se mun juttu. Tosin kirjoitan tätäkin tekstia viikonloppuna enkä arkena, mutta kai tästä voisi vääntää kunnon rutiinin viikolle niin perjantaina voisi oikeasti olla ylpeä itsestään ja tuotoksistaan. Olkoon tämä muiden mielestä idioottimainen idea, mutta silti ajattelin tämän tuovan omalta osalta sisältöä elämääni ja saada sitä viikonloppua tuntumaan viikonlopulta.

Aika on suhteellinen käsite ja jokainen käsittää sen eri tavalla. Eri tilanteissa aika kuluu nopeammin, joissakin hitaammin. Sekin on mielen asia. On mielenkiintoista ajatella, että ajan rakenne voi tosiaan muuttua ihmiskohtaisesti hyvinkin paljon ja se aika on meille jokaiselle oma asia, vaikka universaalisesti se samanlailla toimiikin.

Vai kaikesta huolimatta olisiko tämä mun uniongelma sittenkään ongelma? Voisinko oikeasti olla tuottelias yöllä ja kirjoittaa. Aika näyttää, aika tosiaan näyttää. Näillä näkymin tämä pitkään kestänyt katkeamaton päivä on antanut minulle paljon ajateltavaa. Ei se kolme-neljä tuntia unta ole oikein mistään kotoisin ja toivoisin, että saisin edes kuusi tuntia vuorokaudessa nukkua. Tähän ei tarvitse tulla pätemään keinoilla mikä voisi toimia, sillä olen kokeillut kaikkea mitä esim. Internetistä löytyy. Tää unen puute on mun juttu ja se miten minä tämän kaiken ajan käytän on vain mielikuvituksesta kiinni.

4 o'Clock
4 o'Clock
Never let me sleep
I close my eyes and pray
For the garish light of day
Like a frightened child I run
From the sleep that never comes

T I M E

Aika, mitä se loppupeleissä on ja mitä se merkkaa ihmisille? Tätä ajan käsitettä on minulla on ollut aikaa miettiä. Aika, se on ainoa asia maailmassa mitä et saa takaisin. Se mitä jätät tekemättä siinä hetkessä vaikuttaa tulevaisuuteen. Ääretön määrä valintoja ja valintasi johdattaa sinut jonkinasteisen skenaarion päähän, on se sitten positiivinen, neutraali tai negatiivinen. Kombinaatiokin se voi olla. Minä ajattelin alkaa elämään kunnolla hetkessä, katsahtaen välillä tulevaisuuteen ja pistäytymään menneessä vain hakeakseni sieltä jotain takaisin.

M I N Ä

Te kun ette tiedä ihan vielä oikeasti tiedä kuka olen niin älkää pelätkö, ei se mitään, sillä en minäkään osaa kysymykseen millään tasoa vastata. Ihminen minä kyllä olen, tästä olen täysin varma. Aivan kuten tekin. Ihminen siinä missä muutkin hienouteineen, puutteineen tai virheineen. Niistä se ihmisyys taitaa muutenkin rakentua. Pienistä paloista, pienistä teoista olemme kaikki kasvaneet tähän hetkeen eläväksi entiteetiksi. Tässä on nyt. Juoksen aina hampaat verellä, aistit terävänä – edessä tai perässä.

Elämäntaparetku suoraan Jyväskylästä. Taiteilija, niin sanottu. Homokin vielä. Elän ilman viiniä, sekoitan pääni kahvikupillisella. Olen ihan kiva. En tee mitään järkevää elämäni kanssa ja olen muutenkin epävakaa kuin tuuliviiri. En jaksa kierrellä ja kaarrella vaan tässä minä pähkinänkuoressa.
Taivaanrannan maalari, ikuinen uneksija ja valtaväestöä karttava sekatavarakauppa, jolta löytyy asiaan kuin asiaan vastaus. Vastauksen laadusta voidaan olla montaa mieltä. Haahuilen elämässä joka suuntaan aika ajoin, joten siksi mua monesti tuuliviiriksikin kutsutaan. Labiili olisi oikea ilmaus.
Joten hei, oo mun ongelma ja mä ratkaisen sut.

Olen oman elämäni tyttömagneetti.

M A S K I T // K U L I S S I T

Parfyymit kehiteltiin peittämään pahoja ja epämiellyttäviä hajuja. Samoin kuin mausteet, joiden pääasiallinen tarkoitus oli peittää makuja mädäntyneestä lihasta. Miksi sitten musiikki on luotu? Peittämään itsemme vai muiden ääniä? Olisiko takana myös intressi nautinnosta? Omasta mielestäni nuo kaikki edelliset ovat osa meidän maskiamme ja kulissiamme, jossa elämme. Jokaisella meitä noita on, minullakin. Elämme tilanteen mukaan ja silmänkääntäjän elkein vaihdamme niitä tilanteen mukaan.

Petos asuu ihmislihassa ja se ei näytä kasvojaan kenellekään, mutta se antaa naamion, jonka avulla kerromme totuuden vai kerrommeko mitään, jätämme asian sikseen ja naamion käyttämättä vai sen takia, että juuri se naamio vaikutti "oudolta" ja liian ohuelta paljastaakseen osan meidän todellista luonnetta, sisintä minäämme.

Tietoisesti tällaista tietä ei monikaan valinnut ja vieressä on naamiot niin hyvän kuin pahan sekä sangen sekalainen seurakunta muita naamioita. Kumman kukin valitsee, sen jonka näkee ensin vai turvautuuko siihen tuttuun ja turvalliseen minkä on jo kasvojen luustoon sopeutunut?
Marionetti, joka putsaa julkisivuaan jälleen kerran. Kehosi on kuin talo, voit vaihtaa lattialaudat, uusia keittiön ja kylpyhuoneen. Julkisivu on kunnossa, mutta jos perusta on rappeutunut niin se ei käyttäjälleen tuo kuin sisäisen kaaoksen. Itse olen lopettanut kulisseissa elämisen, tosin viimeisten elämien kulissien palaneet rauniot ovat edelleen näkyvissä ja mustaavat sieluani aika ajoin.
Nämä "Berliner Mauer" kulissit ja maskit ovat voimakkuudeltaan sitä luokkaa, että edes alaston totuus ei niitä muuta. Pitäisi kaikkien vain muistaa, että ne molemmat ovat täysin irrelevantteja ja sen julkisivun kiillottaminen tähän mukaan luettuna saa minut ihmettelemään motiiveja tällaiselle käytökselle. Mikä meidät ohjaa kulissipitoiseen elämään ja maskien täyttämään ilmapiiriin?
Media luo omalta osaltaan täydellistä ihmistä, jolla kaikki vaan on kunnossa. Väärin. Nämä kulissit ja maskit altistavat meidät valehtelulle ja tämä valheiden verkko levittäytyy täyttäen kohta koko elämämme.

Omalta osaltani tämä antaa minulle voimaa taistella lihasmuistissa asuvia rakentelijoita vastaan ja aion edelleenkin elää tätä elämää itseni, EN muiden kautta. Tietenkin sillä periaatteella, että jos minulle hyvä asia on huono toiselle niin jätän sen suosiolla tekemättä ja muovaan siitä ajatuskytköksissäni uuden version, joka ei vahingossakaan voi vahingoittaa muita.

"My face is falling
My face is falling off
Don't look at me, when I'm coming down
My face has fallen on the ground
Ice in my head is spinning around
Snakes in my skin take me back
Take me back I'm not going back
Take me back I'm not going back"

V Ä R I F I L M I

Olen tähän ikään nähnyt kaikenlaista, josta voisi muodostaa vaikka kymmenen kauden mittaisen televisiosarjan, mutta kaikki läheisimmät tietävät kaiken konkreettisen mitä elämässäni on viimeisten vuosien aikana tapahtunut. On ollut erinäköistä ja kokoista ongelmaa, mutta pitkäjänteisyydellä olen selvinnyt tähän hetkeen asti ja aion selvitä vielä vuosien ajan ja aloittaa kaikenlaista projektia sillä tätä vapaa-aikaa on liikaa. Se matkailuala houkuttelee, mutta missä kaupungissa? Noh, asia ei tällä haavaa ole ajankohtainen.

Olen elämässäni tehnyt suurempia ja pienempiä mokia aika taivaallisen usein ja tehnyt kaikkea missä idiotismi nostaa uljasta päätään railakkaammin kuin Pohjois-Korea juhlii ydinkokeitaan. Se on menneisyyttä ja siihen en voi mitenkään enää vaikuttaa. Dilemmia tulee olemaan ja helppoja aikoja, se miten konfliktit ratkaiset on aivan sinun oma asiasi. Minä päätin menneisyydessä hetkellisen rieppumisen ja annoin rauhan asioille, jotka ovat välistään vaivannut minua. Ne menneisyyden haamut mitkä nousevat jo ennen Halloweenia esille täytyy vain kohdata ja laittaa niille piste. Se miten sen teet on oma asiasi, minulla toimi se, että minun osa menneisyyden haamuista haudattiin aikuismaisesti puhumalla.

Kaikkiin asioihin ei tietenkään voi vaikuttaa, sillä esimerkiksi kuolema on lopullinen. Minä menetin ystävän muutama kuukausi sitten ja suruaika alkoi vasta tänään. Vihdoin sain itkettyä, tämä on ensimmäinen askel. Aina se kaipuu on, mutta kyllä se suru helpottaa kun käsittelee asioita ja antaa rauhan ensin itselleen sitten muille. Ei kukaan sanonut, että elämä olisi helppoa, mutta otan kaiken mitä eteeni laitetaan haasteena ja olen osan suurista tuulimyllyistä jo voittanut pelkän sanansäilän ja mieleni avulla.

Olen jo pidemmän aikaan mennyt asenteella ‪#‎yolo‬ tai siis aikuismaisemmin sanottuna elänyt tässä hetkessä, en siellä vuonna 2010 kun rikoin perinnevaasin. Elän itselleni, en muille. En halua toki elää muiden ihmisten kustannuksella tai iaheuttaa kaaosta.

Se on askel onnellisuuteen kun hyväksyy itsensä sellaisena kuin on ja saa aikaan itselleen, ei muille, hyvän olon. Sitten vasta sitä voi alkaa jakamaan muualle kun on itse onnellinen.Jos elämä olisi pelkkää ruusuilla tanssimista niin siihen turtuisi. Arvet muistuttavat meitä ja niistä saa kaivettua positiivista voimaa tähän hetkeen. Emme elä enää menneisyydessä ja sitä ei voi muuttaa. Ainoa asia mihin voimme vaikuttaa on tulevaisuus, mutta silti muistakaa elää hetkessä!

Tästä postauksestani tulee mieleen minä aivokirurgina, mutta jostain se on jatkettava. Lupaan kehittyä tässäkin ja teksti muutenkin tuntuu kuin jonkun vieraan kirjoittamalta tällä hetkellä. Sanojen ja lauseiden tanssi on vasta alussa, olen kuin yhden liikaa juonut suomalaismies tanssilattialla koettamassa pokata illan panoa, mutta seuraavan kerran lupaan kirjoittaa mielen krapulassa.
Mikä meitä yhdistää? Ihmisyys toki, mutta syvempi merkitys pitäisi porata tuolta aivojen syövereistä. En tiedä kuka keksi ihmisten älyttömän tarkan lokeroinnin. Tuntuu, että lokeroita tulee enemmän kuin silokkeja syksyllä mihin ihmisiä voi työnnellä. Todella raivostuttavaa ihmisten lokeroimista sen perusteella mitä lokerointi nyt yleensä sanoo. Päihdeongelmaisia syrjitään varmasti yhtä paljon, ellei enemmänkin, kuin MT-ongelmaisia, saattaa se kippo olla toisinkin päin, en ole perillä viimeisimmistä tutkimustuloksista.

Näiden kombinaatiot, ne ne vasta kummajaisia yhteiskunnan silmissä ovatkin, niitä ei oikein osata kohdella saati lokeroida oikein. On toki mahdollista, että terveen ja sairaan raja voi olla myös erittäin häilyvä. Olenko terve silloin kun syön lääkkeeni säännöllisesti, elän tasapainoista elämää ja hankin omakotalon ja sinne kissan ja koiran? Olenko silloin yhteiskunnan silmissä terve? Jos vielä käyn töissä niin olenko terveen papereissa? vai leimataanko mut edelleen diagnoosini mukaan sairaaksi, vaikka olen itse mieleni suitsissa?

Ihan sama miten meitä painetaan eri lokeroihin olemme silti ihmisiä.

N A R R I

Tässä viime vuosina on sattunut paljon kaikenlaista, kaikki tunteet positiivisesta negatiivisiin on käyty lävitse ja mitäpä olen tehnyt tällä ajalla? No kaikkea mitä minä, itse Josef Mengelen reinkarnaatio tekisi: spiristismin astrologian välillä olevia aivoituksia. Oikeastaan sosiaalisen median ryöpytystä ja kaikkea sitä mitä tähän ovelaan mieleen on oikeastaan juolahtanut. Tämä on karsinut osittain jo jyviä akanoista, sillä olen edelleen kaiken elämäni aikana kokemani jälkeen se pellavapäinen, hyväsydäminen ja sopivasti sinisilmäinen. Luotan ihmisiin, joka on ihme, sillä minua on käytetty tässä vuosien saatossa niin häikäilettömän kätevästi henkisesti hyväksi, mutta tässä vuoden aikana olen rakentanut luoton ihmisiin takaisin ja tällä hetkellä luotan jopa itseeni. Kiitos toverit <3

Miksikö vuodatan nyt tämän ajatustulvan teidän reposteltavaksi ja en yksinkertaisesti ota asianomaisiin yhteyttä? Koska teitä pulppuaa kuin sieniä sateella ja onneksi ette ole silokkeja, silloin kannibalismi kukostaisi Viitaniemessä. Totta puhuen asun muuten Nisulassa. Tämäkin valkeni tässä äskettäin. Sairaan kaunis maailma. En yksinkertaisesti jaksa toistaa itseäni x kertaa y ajan kuluessa. Tämän ajattelin jakaa nyt sitten kaikkien kanssa ja muistakaa nyt pienet kerubit, että älkää uskoko sosiaaliseen mediaan kuin Raamattuun. Fiktiota molemmat, filttereitä täynnä ja muutenkaan, jos luotte käsityksen ihmisestä pelkän sosiaalisen median kautta niin olette pahemman kerran tärähtäneitä.

Olen ja tulen olemaan Narri. Sanan jokaisessa merkityksessä. Tarotin Narri on perinteisesti kuvattu huolettomana, vapaana kulkijana, jota arkielämän huolet eivät näytä painavan. Narrin sanotaan olevan vapaa kaikista rajoituksista. Hän on kaikkien järjestelmien ja kategorioiden ulkopuolella, avoin uusille kokemuksille, impulsseille ja ärsykkeille. Narri toimii spontaanisti, ilman suunnitelmia tai estoja. Narrin toimintaa leimaa lapsenkaltainen innostuneisuus ja viattomuus, myöskin välinpitämättömyys moraalisääntöjä kohtaan. Herää nopeasti kysymys, kuinka Narrin käy moninaisten sääntöjen ja arkisten tehtävien, kellojen ja kalentereiden maailmassa, meidän maailmassa. Vastuuton ja moraaliton narri taitaa kohdata hyvinkin pian ongelmia. Ja kuitenkin, eikö jokainen meistä haluaisi joskus, edes hetken, olla vapaa?

Elämme täällä kuitenkin vain hetken, joten parempi elää täysillä kuin kahleissa, jotka hidastavat meitä. Tietenkin mietin todella paljon sitä ennen kuin teen jonkun asian, edes aikamääreen ajan, josta tiedekään ei ole vielä perillä, että teenkö vahinkoa sillä muille. Jos loppuskenaario näyttää muiden kannalta negatiiviselta niin jätän asian sikseen ja aloitan jonkun muun miljardin punaisen ajatusilmapallon skenaarion muodostamisen aivolohkojen seassa. Sitten päästään tähän varsinaiseen dilemmaan eli mitä, jos skenaariolla ei ole muille kuin itselleni haittaa?  Haluan tuntea myös niitä negatiivisisia tuntemuksia, sillä niistä oppii. Niistä oppii parhaiten ja muutenkin kun pelaamme tätä elämän pokeria hyvillä tai huonoilla korteilla, mutta tajusin, että pokeripelin voi voittaa myös huonoilla korteilla ja mä taisin tänä vuonna voittaa monta kierrosta ja loppua ei näy. Välillä kävi heikommin, mutta nyt alkaa olemaan positiivinen asenne matkassa koko ajan. Pysyvästi.

Unelmani tämän maailman suhteen olisi, että ihmiset eivät tuomitsisi toista ilman, että on tutustunut toiseen oikeassa elämässä esimerkiksi teen tai kahvikupposen äärellä. Tuomita toinen on helppoa, mutta tutustuminen on vaikeampaa. Jos karma on narttu niin minä olen jotain niin aivan totaalisen erikoista, että ette voi sitä edes käsittää. Älkää aliarvioiko minua, sillä minä en aliarvioi teitä. Taidan olla se paholaisen ikioma lutka, joka leikkii edelleen nukeilla.

"Petturin perseessä kengän jälki, vasikan otsassa luodin reikä. Jos kana ei muni eikä kukko laula, seurauksena katkeaa kaula"

Ei huolta minusta, olen tottunut jo tarhassa olemaan se joukkueen viimeinen valinta, siis just se, joka tullaan valituksi viimeisenä joukkueeseen tai mihin nyt valitaankaan pitkin hampain. Siihen turtuu ja tottuu ajan myötä. Olen tottunut myös antamaan periksi, mutta asiaan on tullut muutos tässä vuoden aikana. Vaikka tunnun antavani periksi ja sun muuta miten käyttäydyn niin te ette voi päätellä siitä sitä, että asia olisi loppuunkäsitelty. Saatan raahata sen nykyhetkeen alta aikayksikön. Ihan vain, koska muistan irrelevantteja anekdootteja päivämäärältä xx.yy.zzzz kello xx.yy.zz - en voi tälle mitään ja tälläisiä asioita pulpahtelee mieleeni ajoittain ja totta kai tarraan niistä kiinni vaikka siinä samassa rytäkässä joutuisin myymään munuaisen Pekingin rehottavalle ihmiskaupalle. Asiat tulee käsitellä, sitten kun niiden aika on tullut kuulluksi.

En ole niin idiootti, selkärangaton ja ties mitä muuta mitä minulta voisi esimerksiksi sosiaalisessa mediassa tapahtuvan käytöksen perusteella olettaa. Tarkkailen, tarkkailen ja tarkkailen. Annan täkyjä, katson reaktioita. Ennustan tulevaa tällä tavalla ja saan aika paljon selville teistä ja intuintioni sanoo onko ihminen hyvä vai paha. Tämä käytösmalli on iskostunut mieleeni niin syvästi, mutta näiden Jyväskylässä nyt kohta kolme vuotta asuneena olen kokenut vaihteeksi henkisiä raiskauksia täysin yllättäviltä tahoilta. Se vain iskostuu pahemmin ja käytökseni saattaa muuttua sellaisessa ajassa mitä tiedeyhteisöt eivät ole vielä edes tulleet ajatelleeksi. Pyrin olemaan tasapainoinen <NULL> ja tulevaisuuden suunnitelmiini kuuluu pyrkiä ammattikorkeakouluun opiskelemaan matkailualaa. Se on minun unelmani, se auttaa jaksamaan edes vähän tässä maailmassa, joka on raadollinen.

"Miltä nyt maistuu raha ja valta, kun luitasi keräät lattialta? Enkelit tyhjää ruumista valvoo, sieluasi pikimustaa ja siihenkö aioit luottaa, että maailma lisää sinunlaisia tuottaa?"

Alkoholiin siis muistin virkistämiseksi on korkki kiinni, mutta tupakointiin ei. En ymmärrä miksi kieltäisin itseltäni tupakoinnin, koska pitää minullakin olla pieni eskapismin harjoittamisen keino ja tupakointi on se mun juttu. Aion nyt pitäytyä päätöksissäni ja puhdistaan itseni niin fyysisesti kuin henkisestikin. Keinot ovat monimuotoiset ja sangen erikoisetkin. Onneksi tätä päätä ei enää pahemmin saa sekoitettua millään muotoa, joten ainakaan järjen menettämistä ei tarvitse pelätä. Osaan toki olla järkevä ja tällä "järki" sanallahan on monta eri tarkoitusta, mitä tässä tarkoitin niin jääköön edes jotain pääkopastani itselleni, vaikka sitä riepotellaankin ties missä sfääreissä ja erinäisissä kiirastulissa.
Moni tietää, että suustani ei ihan lyhyttä vastausta saa, koskaan. Elämäni on kyllä ulkopuolisesti todella hyvin! Minulla on asunto, ruokaa, tovereita ja sangen vilkas ajatusmaailma. Rönsyilen puheissani pahemmin kuin ISIS-terroristijärjestön kandidaatti itsemurhapommin jälkeen, mutta tälläinen minä olen. En tule koskaan olemaan se penaalin terävin kynä tai muutenkaan se kaikkein ensimmäisin vaihtoehto kun esimerkiksi illanistujaisia järjestetään, mutta positiivinen, elämänjanoinen <INSERT maanista naurua HERE>, sosiaalinen tulen olemaan!  En aio muuttaa itseäni muiden takia.

Eskapismia harrastan kaikella muulla tavalla kuin päihteillä, sekin teille tiedoksi. Meditoiminen ja "joogaminen" on tuonut elämääni osittain balanssia ja euforiaa, vaikka täydelliseen balanssiin tuskin kukaan meistä pääseen. Kultaista keskitietä ei ole, sillä sen kuuluisan liukukytkimen puuttuessa olen joko vasemmalla tai oikealla puolella sitä sen ojaa. Tämän olen hyväksynyt ja oppinut tästä löytämään ne sekä positiiviset ja negatiiviset puolet. Tämän taidon haluan mahdollisimman monen teistä oppivan.
Minä tulen aina olemaan Eemi Arron Laitinen, en tästä muuksi muutu tai ala muuttumaan - ainoastaan kehittymään. Se on vain (myös minun) hyväksyttävä, että ihmiset tulevat lähes aina toimimaan tiettyjen omaksuttujen toimintamallien mukaisesti ja tulokset ovat suurinpiirtein aina samankaltaiset kuin edellisillä kerroilla. Olemme kuin yöperhosia, jotka etsivät sitä valoa, jossa polttaa siipensä. Ne kasvavat kuitenkin takaisin, sillä osaamme regeneroida itsemme kaikella muulla tapaa kuin fyysisesti. Emme ole kuitenkaan tismalleen samanlaisia kuin ennen, mutta silti olemme syvällä sisimmässämme aina se samanlainen ihminen, joka olimme siinä vaiheessa kun tulimme tietoisiksi tästä maailmasta. Tapojaan voi tietenkin aina muuttaa ja hyvään pyrkiä. Siitä ei ole kinasteltavaa.

Olen tässä nyt avannut sielunmaisemaani hyvinkin laajalla skaalalla ja toivon, että ymmärrätte, että en ole tahallani eläkkeellä. Haluaisin niin kovasti käydä töissä, opiskella ja olla osa tätä suurta rattaiden koneistoa, jota yhteiskunnaksi sanotaan. Silti pitää muistaa tavoitella unelmiaan, vaikka kuinka mahdottomilta ne tällä haavaa tuntuisivatkaan! Aika kultaa muistot ja muistakaa myös se, että aika on rajallinen. Toisilla sitä on enemmän kuin toisilla, joten miettikää miten sen kulutatte ja mihin asioihin kannattaa panostaa. Olkaa itsekkäitä ja ajatelkaa itseänne, liian itsekäs ei tietenkään kannata olla, mutta terve itsekkyys on avain moneen pulmaan ja tilanteeseen. Tätä taitoa minä olen koettanut tässä vuosikaudet harjoitella. Olen oppinut sanomaan asiani hieman liiankin suoraan ja joudun tämän takia sangen erikoisten tapahtumien keskellä, mutta tämä on enemmänkin siunaus kuin kirous. En todellakaan kestäisi elämää, joka olisi harmaa ja tasapaksu. Mieluummin putoan jatkuvalla syötöllä piikkien keskellä räyhäämään vain noustakseni Feenix-linnun lailla euforian sfääreihin ja uskomattomiin nautintoihin kuin se, että kulkisin turvallisesti jalkakäytävää pitkin
.
Jos haluat olla turvassa niin kävele keskellä katua, tämä ei ole metafora. En vitsaile. Teille on opetettu katsomaan sekä oikealla ja vasemmalle ennen kuin ylitätte katua, eikö? Väärin. Vuosia jalkakäytävällä kävelleenä olen kuikuillut olkani ylitse niin päivällä kuin yölläkin, koska esimerkiksi Yhdysvalloissa raiskauksia tapahtuu keskimäärin joka kahden ja puolen minuutin välein. Onni on puolellani sillä siellä tapahtuu autoon liittyviä onnettomuuksia 12 minuutin välein. Ja siksi elän elämääni näin: avoinna ja keskellä kaikkea, koska keskellä katua on turvallisinta kulkea.

Tällä hetkellä. Katse tulevaisuuteen ja rypäiskää menneessä, mutta älkää juuttuko sinne! Eläkää hetkessä ja nauttikaa kaikesta siitä mikä teille tuottaa mielihyvää! Elämä on liian lyhyt murehtimiseen ja ongelmien kanssa painimiseen on yksinkertainen ratkaisu: jos sinulla on ongelma niin mieti onko sinulla työkaluja sen ratkaisemiseen tällä hetkellä. Jos on niin ratkaise se ja ongelma on poissa, jos ei niin siirrä se syrjään ja palaa asiaan kun sinulla on tarvittavat voimavarat ja työkalut sen ratkaisemiin. Tämä on mottoni.

Adios, meikämandoliiniin saa ottaa silti edelleen yhteyttä. Keinoja ovat monet, savumerkit mukaanluettuna, mutta valitettavasti hieroglyfejä en osaa edelleenkään lukea. En yksinkertaisesti toimi niin, suoraan kun sanoo niin menee tämän minun omintakaisella logiikalla edes jotenkin jakeluun. En kyllä takaa mitään ja lopputulos on teidän kannaltanne siinä tapauksessa, noh, ainakin sangen mielenkiintoinen.

P E A C E !