R Y H T I L I I K E

Taas se hetki elämässä kun tarkastelee sitä realistisesti ja todenmukaisella tavalla. Kamalaa. Tässä ei auta muu kuin oikeasti pyytää apua ja koettaa tarkastella asioita turvallisessa ympäristössä ja katsahtaa siellä tulevaisuuteen, sillä omin avuin en nyt pärjää. On se mukavaa huomata, että on ystäviä keneen tukeutua ja saada siitä vertaistukea.

Nyt on vaikeat ajat tämän pojanklopin elämässä ja tulen nousemaan jälleen, en kuin Feenix-lintu vaan kuin oikea ihminen, takaisin jaloilleen. Tämä monen mielestä mukava loma ei ole mukavaa, tämä on pakkoloma, jolle ihminen pakotetaan siinä vaiheessa kun et sovikaan yhteiskuntaan. Olen sössinyt asioita ihan huolella ja saanut ihmisiä karkotettua elämästäni tällä käytöksellä ja mietin, että kuinka monta siltaa olen huomaamattani polttanut. Kai se on piilevä pyromaani, joka sotkee elämäni täydelliseen umpisolmuun. Itse olen tästä kaikesta vastuussaa, enkä syytä muita kuin itseäni tilanteestani, johon olen itseni ajanut tuhoisasti, lähes huomaamatta.

Ajattelin saada palikat oikeasti kasaan rankalla työskentelyllä ja saada ihmisiä takaisin elämääni, valitettavasti olen nyt siinä pisteessä, että vielä ei siitä tule mitään. En uskalla toimia kunnolla tai en pysty toimimaan kunnolla sillä kognitiiviset taidot ovat yhtä enemmän ja enemmän ruosteessa. Ihan oma vika sekin.

Se peiliin katsominen ja sanoa itseään säälittäväksi pelkuriksi sai aikaan aivomyrskyn, jota läpi käyn nyt. Reality check tuli ja voisin sanoa itseäni tosiaan pelkuriksi, sillä en hyväksynyt totuutta ajoissa, vaan päästin itseni tähän pisteeseen. Onneksi tajusin vielä asian ajoissa ja pääsen hoitoon. Motivaatio on taivaissa, mutta muuten on todella tyhjä olo. Kuin elävä kuollut. Minulla alkaa tosiaan huumori loppua, mutta sitähän sanotaan, että hauskimmat ihmiset kärsivät eniten ja tuovat iloa ja onnea muiden elämään, että he eivät joutuisi kohtaamaan samaa kuin itse.

Olen... hoidon tarpeessa PISTE

S I A M E S E

Päätin jatkaa linjaani ja yrittää mahdollisimman hyvin purkaa otsikon ja tekstin välisen nimettömän ja tuntemattoman siteen. Tietenkin omaperäinen ja iskevä otsikko rakentaa lukijansa mieleen, joko kiinnostavan, neutraalin ja mustan aukon kokoisen mielikuvan minkälainen tuota "suurta" otsikkoa seuraava teksti mahtaisi olla. Lukiessaan otsikon aivot alkavat tuottamaan mielikuvia ja -yhtymiä mitä tulossa mahtaa olla.

Mitä jos mielenkiintoista otsikkoa ei keksi? Voiko sen irroittaa kontekstistaan ja luoda sillä oman taiteenlajinsa, jossa otsikko ja teksti elävät toisistaan riippumatonta elämää? Pystyykö lukijan mielen valjastamaan tuottamaan otsikosta ja tekstistä eriävää tuotetta? Miksei: luomalla tekstissä lukijalle kokemus siitä, että otsikko ja teksti eivät ole luotu samassa inspiraatiovimmassa, vaan erikseen toisista riippumattomissa tilanteissa. Kuinka tämän välittää lukijalle ja kuinka otsikosta saa kaikkein parhaiten luotua oman kokonaisuutensa? Mahdollisimman pitkä otsikko? Kenties lyhyt? Pitkällä otsikolla on erittäin helppo viedä lukijan mieltä kohti omaa tarkoitusperiään, mutta siinä menettää lukijan oman aivotyöskentelyn, joka taas on lyhyen otsikon mahtava piirre. Lyhyellä otsikolla on erittäin vaikeaa saada lukija tajuamaan sen tarkoitus ja se luo virhemahdollisuuden siihen, että lukija alkaa yhdistämään tekstiä itse otsikkoon tienviittojen ja ristiriitojen puuttuessa.

Vaikeutta lisää myös se kuinka otsikko on muotoiltu ja suuresti myös sen kiinnostavuus. Kuinka pitää lukija koukussa otsikkoon JA tekstiin sekä kuinka mieli saadaan tuottavuuden tielle? Jos asennoituminen on aina ollut sellainen, että luodaan tekstistä ja otsikosta omat kokonaisuutensa ongelmaa ei ole, mutta jos otsikko on muotoiltu tekstiä silmällä pitäen miten se vaikuttaa lopputulokseen? Olisiko tulos ollut toinen, jos otsikko ei tukisikaan tekstiä? Empiirisillä tutkimuksilla asiaan saisi konreettista faktatietoa, mutta on asia erikseen ketä tämä todellisuudessaan kiinnostaa. Ehkä tämä on vain omanlainen tapa ajatella asioita ja kokonaisuuksia - uusia, mielenkiintoisia sekä monesti myös irrelevantteja asioita tällä keinoin löytää helposti ja varmasti. On tietenkin hyvä miettiä miksi luoda kahta erilaista näkemystä tavallaan samasta asiasta? Luomalla kaksi eri kontekstia saadaan kaksi eri näkökulmaa.

Saadakseen lukijan miettimään itse otsikkoa ja tekstiä omina kokonaisuuksina tuon otsikon ja tekstin näkymätön suhde pitää tuhota jo mahdollisimman hyvissä ajoin tekstiä, jotta saadaan aikaan synapsien myötä kovenema aivomyrsky. Lukiessaan tekstiä ja kun otsikko on irroitettu kontekstista saadaan molemmat tekstit elämään omaa elämäänsä lukijan mielessä. Pohdintoja, mielipiteitä, outoa tunnetta. Se on tarkoitus. Lukija tavallaan luo valmiiksi kirjoitettuun tekstiin oman vastineensa tuon otsikon pohjalta ja osaa antaa erilaisia näkökulmia. Tämän ajattelutavan kaikkein vaikein osuus on se, miten lukija saadaan ajattelemaan otsikko omana entititeettinään, eikä vain sanaparina tai irrallisena leijuvina kirjaimina, vaan viereikkäin eri tasoilla matkaavina vuoristoratoina? Tietenkin tämä ajattelutapa ei todellakaan sovi kaikille ja monille tämä vaikuttaa niin irrationaaliselta, mutta onko siinä jotain väärää miettiessään erilaisia näkökulmia kirjoittamiseen?

C O M R A D E S

WILL YOU BE MY VALIUM?

Jaahas, se lähestyisi 14. helmikuuta, toveripäivää. Tuona päivänä vaalitaan toveruutta ja muistellaan toveruuden syvintä olemusta, mutta minulle se päivä on vain tavallinen päivä muiden joukossa, sillä minulle henkilökohtaisesti toveripäivä on vuoden jokainen päivä. Vaikka en kaikkiin tovereihin olekaan pitänyt yhteyttä niin muistakaa, että teillä kaikilla on paikka sydämessäni. Olette kaikki uniikkeja persoonia ja en halua päästää Teistä koskaan irti. Rakastan teitä omalla tavallani ja olette auttaneet minua jaksamaan elää tätä elämää.

Elämä on välillä heitellyt ja välillä se on yhtä ruusuilla tanssimista, vaikka piikit ovat joka askeleella tuntuneet, niin en ikinä aio hylätä tovereitani, vaikka minkälainen perkele pääni sisällä huutaisi mitä. Olen tutustunut Teihin mitä mielenkiintoisin tavoin, moni minut on hyljännyt, mutta sillä tavoin karsitaan jyvät akanoista. Olen edelleen sama Eemi kuin vuosia sitten, olen vain muovannut omaa itseäni minkälainen oikeasti olen sisältä ja se alkaa pieni askelin paistamaan kuoreni lävitse.

Toivon Teille toverit pelkkää hyvää ja muistakaa, vaikka en ole pitänyt yhteyttä niin olette silti mielessäni, päivittäin. Olen ujo ja aloitekyvytön ottamaan sitä ensimmäistä askeletta ottamaan keskusteluyhteyttä, jota koetan kovasti petrata.

Peace and love. Ootte mulle tärkeitä.

T O I S EN L A I S E T

Tovereita on kolmenlaisia: enkeleitä, demoneita ja näiden risteytyksiä. Mihin kastiin sinä itsesi laitat kun peilaat meidän polkujamme? Toiselle demoni voi olla enkeli ja toiselle näiden molempien kombinaatio enkeli, Valontuoja. Jokainen näkee ihmisen omilla silmillään minkälaisena on henkilön kokenut, toisen demoni on toiselle enkeli ja edelleen.

Tuntuu aika haastavalta kohdata sellainen henkilö, joka on näiden risteytys, koska ikinä ei tiedä kumpi puoli sillä hetkellä on voitolla ja pääseekö kohtaamisesta positiivisessa mielessä loppuun saakka vai sekoittuuko mukaan myös sen demonin sakkaa, mutta näissä henkilöissä on hyvää se, että kun heidät oppii tuntemaan niin sen demonin aiheuttaman rikin onnistuu välttämään, vaikka se olisikin sillä hetkellä voitolla ajattelemalla sen hyviä ja positiivisia puolia.

Enkelit ovat kultaisia ja helpoiten toimeen tulevia, niiden kanssa kinastellaan hyvässä hengessä ja virheet annetaan helpolla anteeksi. Näitä minä haluan keräillä, mutta ei risteytykset tai demonit ole sen alempana kuin enkelitkään, kaikki samalla viivalla.

Demonit ovat häijyydessään kaikkein haastavimpia taistelukumppaneita ja nimenomaan taistelukumppaineita, se on iänkaikkista taistelua voitosta ja näiden kanssa saa olla tosiaan varuillaan ja valppaana. Näitäkin ystäväpiiristäni löytyy, mutta ei siitä voi heitä itseään syyttää, he ovat yleensä olosuhteiden uhreja ja heistäkin löytyy se kolikon toinen puoli kun jaksaa taistella heidän kanssaan pienen tovin. Nämä löytyvät yleensä lähimpänä sydäntä. En halua luopua heistä mistään hinnasta.

M A S S A

Elintoverini eli muut ihmiset voisivat tosissaan välillä miettiä pienessä mielessään (kyllä, se on kaikilla aivan oma!), että kaikki "hyvä" tai "paha" on heitetty eteen vain sen takia, että te siihen jotenkin reagoisitte. Voitte kuvitella olevanne osana jotain megalomaanista tutkimusprojektia, jossa tällä kertaa me olemme niiden muurahaisten tilalle tässä akvaariossa mitä maailmankaikkeudeksi kutsutaan. Tai sitten ei. Kaikki ajatelkoon mitä ajattelevat, sehän tässä se pointti on. Olemme yksilöitä, emme osa tuota yhteiskunnan tuottamaa puuroutunutta massaa, jolla tuntuu olevan jonkinlainen HIVE-mind. Hirveää katsella kun ihmiset tuntuvat tyytyvän olemaan toistensa kopioita ja kukaan ei uskalla olla täysin itsensä.

Itse olen tuosta aivolimasta irrottautunut erilleen ja alkanut tuottamaan itsenäisiä ajatuksia ja tietoisuutta. Täytyy todeta sen olevan aika vaikea prosessi ja vieläkin osa minusta on osa tuota tietoisuuden perikuvaa. En jaksa enää miettiä mitä mieltä muut ovat minusta, vaan olen minkälainen olen. En jaksa esittää aina niin korrektia tai muuten vaan mielistelevää vaan ollakseni muiden mieleen ja antavan heille sellaisen kuvan, että olen heidän kanssaan tästä asiasta samaa mieltä. Tästä ajatusmallista tietenkin saattaa kummuta se että moni ei tykkää, jos asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä ja asiat sanotaankin niin kuin ne ovat vastaajan mielestä eikä kysyjän.

Yksinkertaisesti sanottuna minua ei kiinnosta muide mielipiteet kauhean paljoa, sillä jokaisella on oikeus omiin mielipiteisiin ja arvosteluihinsa, niihin en ole pätevä sanomaan yhtään mitään tahi arvostelemaan niitä. Ainoa asia, jolle tässä elämässä elän on minä itse. Tuo saattaa kuulla hedonistiselta lausahdukselta, mutta tarkoitan tällä koko tarinalla sitä, että loppujen lopuksi sinä itse olet vastuussa elämästä ja siitä kuinka sen elät. Onko mukavampaa elää se kuten itse haluat vai sillä tavoin kuin muut sinun odottavat käyttäytyä? Mieluummin elän omaa elämää siitä nauttien kuin siinä kauheasti kärsien sitä kun elän muiden odottamien normien ja säädösten mukaisesti. Tällä elämäntyylillä saattaa moni silta takaa palaa, mutta on se sen arvoistakin ja yhden takaa poltetun sillan edestä löytää lukemattoman määtän uusia ja niiden päästä toivon mukaan itsenäisiä persoonia, joiden kanssa jakaa tämä ajattelumalli.

Stop the press! Tässä tuli sellainen ajatustulva pienen ajan sisään, etten ole enää oikein varma mitä kirjoitinkaan. Nyt voi sanoa, että kaikki nuo ajatukset lähtivät suoraan sieltä Gray Matterista, jota meillä kaikilla on. En jaksa edes lukea tuota uudelleen vaan julkaisen sen tälläisenä, koska muuten on iso riski sen muunteluun ja kokonaiskuvan särkyväisyyteen. Odotan itselleni nyt sellaista moment of claritya, että jaksaisin itsekin panostaa hieman tuohon lukupolitiikkaan, jättäen tämän kirjoittelun hieman vähemmälle. Tai siis voisin tasapainotella lukemisen ja kirjoittamisen siihen kosmiselle karman keinulaudalle, että olisivat koko ajan tasapainossa.

J Ä Ä

Ennen olin introvertti ihminen, mutta sain kuoreni auki. Onkin ihmeellistä miten se jäätävä kuori voi peittää ihmisen alleen tuosta noin vain ja aivan väärissä tilanteissa missä pitäisi juuri olla avoin ja sosiaalinen oletkin aivan totaalisen lukossa tai sitten selitän kaiken Bermudan kolmiosta Estonian uppoamiseen. Miksi?

Tätä olen tässä miettinyt miten sosiaalinen media antaa helpon keinon kommunikoida, mutta reaalitilanteissa saattaa joutua lukkoon. Onko se digitaalisen napanuoran hetkellinen katkaisu liikaa ja toimii laukaisijana introverttiudelle?

Hmmm, vastausta on hyvä pohtia, mutta vaikka kuinka koetan mieleni tähän asiaan rutistaa en tiedä miksi en välillä osaa olla se ekstrovertti minä, joka todellisuudessa olen. Kai minä jännitän. Jännitys ja sosiaaliset pelot kun ei voikaan luottaa kolmannen osapuolen keskusteluapuun jää auttamatta alakynteen keskustelussa, josta ei vain tule mitään. Tämä on asia, jota minun pitää petrata. Paljon.

M A A I L M A

Supersäikeitä kosmisesta soittorasiasta avautui jälleen. Ei maailma ole huono paikka, siinä on huonoja kohtia ja sen on ihan sun omasta pääkopasta kiinni miten sinä tämän maailman näet: rujona vai kauniina. Itse elin vuosikymmenen rujossa maailmassa ja siitä ajatusmallista kun pääsi eroon on paljon oudompi olo. Tässä voidaan sitten pohtia kumpi noista maailmoista on se oikea, mutta itse ajattelin asettua siihen puolitiehen, maailmojen väliin. Näen sen rujon puolen, mutta myös kaiken sen positiivisen mitä täällä on. Kaikessa on monta puolta ja jos käsiisi tipahtaa hirveä asia ja se aiheuttaa sinulle tuhoa niin neuvoni on käännellä tuota säteilevää meteoriittia niin kauan kunnes löydät sen kohdan mikä satuttaa sinua vähiten. Se on positiivinen juttu sekin.

Jos koko ajan mietit ja murehdit, että asiat menevät pieleen ne menevät pieleen. Minulla oli tämä ajatusmalli jo lapsesta saakka ja vihdoin sain sen muutettua siihen, että fok it, menee miten menee, otan kaiken vastaan ja opin siitä pahastakin asiasta jotain millä voin kehittää itseäni ja tajuta seuraavalla kerralla toimia hieman toisin. Pahaa tulee aina olemaan, niin tulee myös hyvää. Ilman hyvää ei voi olla pahaa, niin se vain menee. Olemme kosmisella keikkulaudalla, jos et osaa kuin jyskyttää sitä niin kovaa, että itseäsi sattuu, etkä osaa muuttaa käytöstäsi edes piirun verran heikompaan ponnahdusrytmiin niin se on ihan oma vikasi. Turvautukaa tukeen tai tehkää se itse, muutos lähtee kuintekin aina ITSESTÄSI.

Ihmiset ovat idiootteja ja tuhoavat lähes kaiken mihin koskevat ja populaatio alkaa olemaan tälle planeetalle liian suuri. Kasvua pitäisi rajoittaa rankasti ja luonnonvarat pitäisi koettaa korvata muilla asioilla. Ne asiat on jo kehitelty, mutta eihän niitä haluta julkisuuteen, koska muuten rahavirta tyrehtyisi.

Miksi me pyörimme rahan ympärillä? Koska sillä saa asioita, mutta miten se on luikerrellut elämäämme näin pahasti, että pieni paperinpala johtaa meitä. Olemme antaneet sille pikkusormen ja se repäisi koko käden verisesti irti. Rahan tilalle tulisi kehittää jo jotain muuta, elämme kuitenkin jo vuotta 2016. Tätäkin ovat monet miettineet ja saaneet jonkinlaisia tuloksia, mutta tietenkään kaikkea ei saa julkistaa, joska byrokratia ja muut tahot eivät halua heidän norsunluuntorninsa horjuvan piiruakaan.

Ajatus katkesi.

THE END

P I I R I T

Pelkäsin ennen sitä, että muutun kaikille ja kaikelle näkymättömäksi. Tässä nyt olen havainnut sen asian, että olen ihmisille tärkeä ja laumani on minulle erittäin tärkeä. En ole näkymätön, enkä sitä enää pelkääkään. Miksi pelkäisin? Pelko on vain tunne, jonka voi valloittaa.

Tästä päästään piireihin: mitä pienemmät piirit sitä helpompi niiden kanssa on keskustella syvällisempiä(kin) asioita. Miten keskustelet, vaikka kätkytkuolemista puolituttujen kanssa? Et mitenkään tai et ainakaan ilman kummaksuvia katseita. Tästäkin asiasta voidaan olla montaa mieltä, mutta minusta pienet piirit ovat paremmat kuin että sinulla olisi esimerkiksi 935 Facebook-kaveria ja kalastelet heiltä, lähes tuntemattomilta ihmisiltä, tykkäyksiä sinun päivityksiin.

Itse koetan pitää piirit pieninä ja päästää lähelleni vain rakkaimmat. Muutaman poikkeuksen olen tehnyt sääntöön ja tulevaisuus näyttää miten käy. En mieti minkälainen lopputulos tästä tulee tai mene mentaliteetilla "kaikki kusee" vaan sillä, että elän tätä hetkeä niin täysillä kuin pystyn ja nautin jokaisesta sekunnista joka on elämästämme poissa. Elämä on liian lyhyt murehtimiseen ja siihen, että mietit että lapsena rikoit ukin tuhkauurnan lattialle. Mitä väliä? Anteeksipyyntö on anteeksipyyntö, mutta se ei tietenkään korvaa tekoja. Hyvityksiä on hyvä tehdä näissä asioissa.

Minä nautin ja arvostan rehellisyyttä, suoraselkäisyyttä ja sitä, että ihmisellä on selkärankaa. Niveljalkaiset eivät elämääni luikertele ja jos tällainen skenaario sattuisi tulisi kengänpohjalle käyttöä.

Adios!

K O F E I I N I

Ihmettelinkin miksi viime päivät ovat olleet kuin olisi hirveissä vieroitusoireissa ja fyysisesti erittäin paha olla. Kävin äsken ostamassa kahvia ja energiajuoman niin sen juoman juotuani muutuin. Muutuin täysin. Aivan kuin kuori olisi avautunut ja oikea positiivinen minä olisi tullut esille.

Addikti olen, kofeiiniaddikti enkä kiellä sitä. Kahvi auttaa minua toimimaan ja tekemään asioita paremmin kuin se, että aivot ovat täysin solmussa iltaan saakka. Tiedostan tässä olevan myös nurjia puolia, mutta minä rakastan tätä olotilaa. Tämä kai on omalta osaltaan minun eskapismiani.

Olen siis kofeiiniaddikti. Olo on kuin Duracell-pupulla, mutta ei mitenkään liian tehokas sentään. Esimerkiksi sänkyä turha odottaa mun petaavaan tai purkavan tätä energiaa mitenkään suureen ja tehokkaaseen massatuhoon kuin Kim Jong-Un konsanaan. Ehei, mä vaan nautin ja minusta tuli hetkessä introvertistä ekstovertti. Kummallista hommaa.

Minun tehokkuuteni ja sosiaalisuuteni salaisuus on kahvi, mikä on sinun salainen ainesosa?

Kuva selittää hyvin minut ennen ja jälkeen kofeiiniannoksen, joka on 0,33 litraa / kerta

K O K O N A I N E N

Elämän solmukohdat aukeavat vasta sitten, kun huomio kiinnitetään laaja-alaisesti niihin asioihin, joiden ympärillä ajatukset askarruttavat. Omia ajatuksiaan kun ei voi estää tulemasta eikä niitä voi käskeä katoamaan.Ihmiset aina olettavat, että esimerkiksi se omakotitalo ja oma perhe toisivat onnea. Silloin olisi muka kokonainen. Väärin. Olen sitä mieltä, että ei se perhe tai omakotitalo täytä sinua vaan sinä voit täyttää itse itsesi. Ei tarvitse sitä valkoista säleaitaa tai muutakaan. Voit olla kokonainen myös itse ja siitä alkaa rakentamaan parempaa tulevaisuttaa sekä itsellesi, että sille mikä nyt elämääsi tuleekaan. Pitää osata täyttää ne omat tyhjät aukot jollain muulla kuin ulkopuolisilla tekijöillä.

Potentiaalia siihen löytyy meiltä jokaiselta kunhan osaa katsoa ja on sinut itsensä kanssa, se on vaikeaa, mutta mahdollista. Potentiaali itsensä kokonaiseksi laittamiseen on suuri prosessi ja ei sitä koskaan voi olla täysin kokonainen, mutta siihen voi pyrkiä. Ei onnea voi muilta varastaa, se pitää löytää itsestään. Ei sinulla ole "parempaa puoliskoa" vaan sinulla on loppupeleissä ainoastaan sinut ja se toinen voi ainoastaan antaa siihen sen kuuluisan kirsikan kakun päälle. Sinun täytyisi olla suhteellisen koossa, että kannattaisi edes harkita esimerkiksi tuota perheen perustamista, ei rikkinäinen ihminen osaa olla itse onnellinen kun sen onnen kanavoi muilta. Se on raskasta molemmille ja aiheuttaa konflikteja tulevaisuudessa.

Loppupeleissä olemme kuitenkin aina yksin ja kaikesta rakkaasta joutuu luopumaan.

M O R N I N G

Aamukooma. Kooma on kova ja koetan sinnikkäästi jaksaa valvoa tämän päivän ilman painimista nukkumatin kanssa edes jotenkin. Katsotaan miten ukon käy. Pitäisi saada konkreettisesti tehtyä vaikka mitä, mutta aloitekyky ja motivaatio jäi unimaailmaan. Ärsyttävää kun ei saa mitään aikaan ja se ei ole laiskuutta. Se on vain ärsyttävä virhe aivoissani, jota koetan korjata debuggaamalla koodia uudelleen ja uudelleen. Tämä tuntuu olevan hyvä päivä jälleen.

C O M A W H I T E

D E U S E X M A C H I N A

T U L E V A I S U US

Katsahdan tulevaisuuteen, mutta en muovaa sitä liikaa ennakkoon. Annan sen tulla sellaisena kuin se tulee. En ala stressaamaan siitä kun en voi kuin valinnoillani muovata siitä elämisen arvoisen ja toivon, että pelaan nämä kortit oikein mitä vuosia sitten pelasin koko ajan väärin. Elämän pokerin voi voittaa myös huonoilla korteilla ja minä tein sen. Tulevaisuus on siis tässä: xxxxxxxxxxx

H E H K U L A M P P U

Tulevaisuutta voisi verrata vanhaan hehkulamppuun, joka värisee hiljalleen. Se pitää muistaa myös vaihtaa tasaisin väliajoin ja voin sanoa minun lamppuni loistaa kuin mustan pörssin uraani. On ihanaa olla kerrankin täysillä elossa ja tuntea koko tunneskaala pahasta olosta täydelliseen hyvään oloon. Hyvässä olossa ollaan pysytty pidemmän aikaa ja toivon, että siellä ollaan ja vain pyrähdetään pahan kanssa piehtaroimaan. Vuosia oli asia toisinpäin. 

Nyt olen aidosti onnellinen ja naamani on kipeä, sillä hymyilen todella paljon nykyään ja se hämmentää ihmisiä. Minä myös näytän sen, että minulla on hyvä olo ja en mene maskien taakse. Sama pätee toisinkin päin, mutta silloin minä eristäydyn ja pieksen pahaa oloa paljain nyrkein päihittääkseni sen, vaikka pasifisti olenkin.

Minussa on aina kaksi puolta se hyvä ja paha. Paha on ollut tarpeeksi kauan ohjaksissa ja minä niin nautin tästä kun tämän vuoristoradan jarrumiehet ovat palanneet töihin ja hyvyys on voitolla aika paljonkin. Se kyllä paranee kummallisesti koko ajan. Hämmentää tällaista pientä pojankloppia, josta ei tosiaan uskoisi kaikkea mitä minulle on elämäni aikana tapahtunut.

L A U M A

Minun mielestä on parempi omistaa muutama hyvä entiteetti elämässä kuin monta tuttua entiteettiä, joiden varaan rakentaa sosiaalisen minänsä ja oikean elämän. Ei se entiteettien keräily ole harrastus, toisin kuin postimerkkien. Määrä ei korvaa laatua. Minulla on muutama läheinen entiteetti, joiden kanssa pyrin olemaan yhteydessä päivittäin. Juuri näiden ansiosta on helpompi elää kuin se, että olisi kymmeniä puolituttuja entiteettejä. Rakastan jokaista näistä muutamasta entiteetistä ja sanon sen heille liian vähän. Kaikki ovat tärkeitä ja rakkaita.

On vaikea kuvitella muuttoa muualle ja jättää nämä entiteetit tänne, mutta ei se välimatka meidän sidettä katkaise, päinvastoin se vahvistuu. Odotan muuttoa innolla, mutta annan sen tulla sitten kun se tulee ja tässä on vielä taputeltavana asioita, jotka pitää saada rauhaan ennen kuin muutto olisi edes mahdollinen. Innostuin tästä liikaa ja koetin karsia aikataulua kireämmäksi, mutta nyt se takaraja 31.7. on mahdollinen muuttopäivä vasta. Tulevaisuus näyttää mitä tulee tapahtumaan monellakin saralla. Tulevaisuus tuo tullessaan mitä tuo ja otan sen siivet avoinna vastaan. Kävi miten kävi minä aion elää elämääni täysillä hieman teinimäiseltä kalskahtavalta metodilla #yolo ja hyvä olo. 

Tässä on viime päivät hyvä olo jatkanut kasvuaan ja pelkään. Mitä pelkään? No sitä, että en ole tottunut olemaan näin onnellinen. Monet puskat ja ojat on rymytty elämäni aikana, joten on ollut aikaa koettaa rauhoittaa elo edes jokseenkin tasaiseksi. Tasaista menoa se on ollutkin tässä jo kuukausia ja siitä tämä positiivinen olo kumpuaa. Kaikille meille tulee huonoja päiviä se on fakta, mutta kun sitä huonoa päivää on jatkunut vuosia on se kummallinen tunne kun se on lähes kokonaan poissa. 

Olen oikeutettu hyvään ja onneen. Sen koetan takoa päähäni, mutta vuosien demoniarmeijan kanssa telmiminen on tehnyt tehtävänsä ja nyt on aika rakentaa niiden jäljiltä niiden hautausmaa päähän. Tulen aina olemaan jonkun demonin riivaama, mutta se on minusta kiinni minkälaisen otteen annan sen ottaa minusta. Se on pieni. Se on lähes olematon. Aion taistella kuntoutukseni eteen urakalla ja saada positiivisia muutoksia aikaan itsessäni, joka on toiminut, mutta myös muissa.

Tämä on elämän kestävä TYÄ_MAA, mutta kyllä tässä kai pitää haalarit laittaa päälle ja alkaa hommiin, sillä tämä on minun elämä ja on aika ELÄÄ. Entiteetit auttavat tässä elon tiellä ja toivon saavani itseni mahdollisimman korkealle tasolle, että voin työskennellä normaalisti. Opiskelu sujuisi varmasti joten kuten jo nytkin, mutta annan sille vielä aikaa. Annan erityisesti itselleni aikaa ja katsoin miten asiat menevät.

Mentaliteetilla, joka minulla oli ala-asteelta lähtien on ollut, että jotain pahaa tapahtuu tulevaisuudessa on mennyttä. En mieti tulevaa lähes ollenkaan tai ainakaan sitä, että kaikki kusee päälle vaan mietin positiivisesti kaikkea hyvää mitä tällä maailmalla ja minulla on sille annettavaa. Ennen kuin voi rakastaa toisia pitää rakastaa itseään. Jehna mä rakastan itseäni juuri tällaisena kukkakeppinä kuin olen!

P E A C E L O V E H A TE R A G E

S U P E R P A L L O

Valitettavasti kello tikittää. Tunnit kuluvat. Menneisyys lisääntyy, tulevaisuus vähenee. Elämä on tässä hetkessä ei siellä menneisyydessä mikä on jo koettu, se toki on muovannut sinua sellaiseksi kuin nyt ole, mutta ole ylpeä itsestäsi silti! Olemme kaikki samanarvoisia ihan sama minkälainen ihmisraunio tai ihmiskartano sinä olet, kaiken keskellä voi oppia elämään ei ehkä tasapainoista, mutta jotenkin elastista elämää, joka pomppii superpallon lailla ilman sitä, että jokainen isku sattuu.

J U L K I S I V U

Ei se missä sosiaalisessa asemassa olet merkkaa oikeastaan mitään. Se lyö vain valitettavan leiman, stigman, otsaan jonka mukaan muut sinua kohtelevat. Ole työssäkäyvä 08-16 oleva pomorotta, joka aamulla hakee kahvin mukaan Coffee Housesta ja painelee selvittelemään paperitöitä ja johtamaan laumaansa. Se on elämää sekin, mutta olen läheltä huomannut tällaisilla "korkeamman" sosiaalisen statuksen omaavilla on myös julkisivu kunnossa tai se on rempattu. Ihan sama miten nätti se on ulkoa, se voi olla sisältä mätä ja laho.

Aina asia ei tietenkään ole näin. Näin valitettavan usein olen sen nähnyt, että "korkeamman" statuksen omaavat stressi- ja valhedemonin olallaan pahemmin kuin niillä ketkä esimerkiksi ovat alemmassa asemassa. Heillä ei ole syytä valehdella minkälainen heidän elämänsä on. Mitä korkeammalla kapuat, sitä vaikeampaa sinun on pitää se julkisivu kunnossa. Tämä on henkilökohtainen mielipiteeni asiasta, jokaisella tämä ei tietenkään päde.

Mitä korkeammalle kapuat sitä vahvemmin ihmiset sinut näkevät norsunluutorniisi.

N Y T

"Ei ihminen voi tietää tietään.

Toiset vie, toiset pois viedään.

Anna sataa, tulee sateenkaaria. 

Laula vaikka kusilaarilla aaria. 

Sano oma sana, laula oma laulu. 

Kirjota se kirja, maalaa jo se taulu. 

Ihan tarpeeks iteltä jo anteeks anottu. 

Nää kaikki sanat on jo joskus sanottu."

Viime ajat olen oksentanut sateenkaaria ja ollut onnellisuuden kliimaksissa. En osaa sanoin kuvailla tätä tunnetta, jota nyt karsastan sillä en ole tuntenut olevani oikeutettu onneen. Siipeni ovat aina olleet rikkinäiset ja en ole uskaltanut koskaan niitä kunnolla levittää. Toisin on ollut jo aikaa sitten! Olen kuin perhonen, leikkien, laulaen. Näin kirjoitti minulle eräs naisihminen, jonka kohtasin kuukauden etapillani. 

Olen oikealla tiellä ja vihdoin kun saan tämän perhosen liitämään tunnen samalla pelkoa ja inhoa tätä onnellisuuden tunnetta kohtaa, koska paha on ollut elämässäni niin kauan ja olin tottunut olemaan hänen tanssiparinsa. Pitää muistaa, että Lucifer oli ennen enkeli kanssa. Hänen kanssaan olen tanssinut nämä vuodet ja voin sanoa hänen olevan pirun huono tanssipartneri. Talloo sorkillaan jaloille ja vie minne huvittaan. Vailla päämäärää.

Pääsin pois koko tanssikuviosta ja voin sanoa olevani nyt onnellinen ilman tuon langenneen enkelin pahaa kosketusta. Hänen paha auransa tulee kyllä olemaan osa minua ainakin jonkin aikaa vielä ja matka on pitkä ja kivikkoinen, kuten elämän tulee ollakin. Pelkkään hyvään turtuu ja tasapainon vuoksi pitää olla myös pahaa. Kaikki on tasapainossa ja harmoniassa keskenään. Se on se universaali balanssi, kai sitä karman kiikkulaudaksi voisi sanoa. Ponnauta toinen kovaa maahan niin voit olla varma, että sama juttu napsahtaa myös sinulle.

Miksi en olisi oikeutettu onneen? Miksi pelkään sitä? Uusi ja tuntematon asia minulle, mutta otan sen haasteena ja tämän hyvän olon tunteesta pitää vain nauttia ja koettaa jakaa sitä eteenpäin. Minun piti vain päästää irti katkeruudesta, vihasta ja tuskasta. Nyt on taas helpompi hengittää. Olen onnellinen ja oikeutettu siihen, tunne siitä, että en ole tulee olemaan niskassani varmaan hyvinkin kauan, mutta aion karistaa tämän negatiivisen auran ympäriltäni ja olla se positiivinen Eemi.

R U U V I T

Muut ihmiset ovat kuin ruuveja, jotka kiertyvät asioiden kehittyessä sinuun, joko tiukemmin tai hellemmin kiinni. Moni on kiinni sinussa vain repiäkseen osan sinusta irti, mutta sinun käsissäsi on taito päättää keiden ruuvit päästät itseesi kiinni.

Tällä hetkellä minussa on kiinni taidokkaasti kiertyneet rakkaat ruuvit ja olen enemmän kuin tyytyväinen vallitsevaan tilanteeseen. Ruuvit kiertyvät ja löystyvät, mutta elämä jatkuu kaikesta huolimatta. Edes edesmenneiden ruuvit eivät tule koskaan katoamaan saati ruostumaan. Mä kyllä muistan teidät kaikki, ikuisesti olette sydämessäni <3