Mitä arki on? Mitä viikonloput on? Minulle ne ovat yhteensulaunutta puuroa. Ikinä ei tiedä mikä päivä on saati kellonaika kun kaikki noista edellä mainituista on menettäneet kaiken merkityksensä. Tietenkin pitäisi itse täyttää arki mielekkäällä tekemisellä, mutta ei tämä työkyvyttömyyseläke tällä iällä ole millään tavoin kadehdittava tila tai se ei laske/nosta mun arvoa kenenkään silmissä. Ainoastaan se, että on vapaa yhteiskunnasta ei automaattisesti tarkoita pelkkää hyvää.
Olen syrjäytynyt. Pahasti syrjäytynyt tästä yhteiskunnan rattaistosta ja se ei taas tunnu lainkaan miellyttävältä. Vaikka sitä toivoisikin olevansa vapaa yhteiskunnan velvotteista niin muistakaa se, että se ei automaattisesti tuo pelkkää iloa ja onnea. Tiedän, ylä- ja alamäet kuuluu ihmisen eloon, mutta tälle tielle kun on ryhtynyt (lue: pakotettu) niin tämä ei ole ollenkaan ihmisarvoista elämää. Suoranainen tuska pulppuaa päivittäin ja repii hiuksiaan kun elämällä ei ole mitään konkreettista sisältöä. Onhan noita klubitaloja sun muita, mutta haluan tehdä jotain konkreettista tämän yhteiskunnan hyväksi, muuta kuin kutoa villasukkia.
Ei tämä mikään loma ole, pakkolomaksi paremminkin kutsuisin. Seuraavan kerran kun "kadehditte" tällaista elämäntyyliä niin annan revolverin ja kuusi luotia, jolla voit aloittaa venälaisen ruletin leikkimisen.
